Minä tässä joku aika sitten havahduin siihen, että kun syön - mitä vaan - niin sitä ruokaa on vaikea jättää lautaselle. Pienimpiä murujakaan.
Esim. jos syön sämpylää, pullaa tms ja siitä aina murustuu kakkulautaselle, niin lopuksi pitää sormin nyppiä ne pienet murussetkin suuhunsa. Ja havahduin nyt ensimmäistä kertaa, että eihän tämä ole oikein normaalia! Ei kuulu hyviin ruokatapoihin. Ja jossain alitajunnassani ymmärränkin sen, koska en tee sitä kenenkään vieraan nähden. Tutussa seurassa voin tehdä.
Poikani kanssa nyt puhuttiin tästä. Ja oli hauska, koska se juttu lähti hänestä kun hän mietti ääneen "mikä ihme sillä S:lläkin on että sen pitää aina jättää jotain syömättä. Nökkönen lautaselle tai tilkka lasiin?" . Tästä pääsin jatkamaan omaa pohdintaani. Onko mahdollista, että meillä ylipainoisilla on tapana syödä aina se lautanen tyhjäksi? Tai päinvastoin, onko normaalipainoisilla ihmisillä useammin tapana jättää lautaselle vähän?
Ja poikanikin totesi, että siinä saattaa olla perää! Tämä hänen kaverinsakin on hyvin laiha.
Tätä asiaa nyt aivan selkeästi tarkkailen. Ja itsessäni nyt koitan kouluttaa sitä, että opettelen jättämään vähän lautaselle. Ja varsinkin minu pitää opetella sitä, etten sormin ainakaan nypi niitä pieniä murenia.
Tähän minä odottaisin havaintoja, jos kellään on.
torstai 17. maaliskuuta 2016
torstai 10. maaliskuuta 2016
Ravitsemusterapeutin käynti 19
Vieläkään ei puhuta painosta kiloina.
Edellisestä käynnistä tiputusta oli 1,4 kg. Olen tyytyväinen. Enää ei olla kaukana siitä, milloin takapakki alkoi.
Hyvää fiilistä edistää se, että minä en ajattele koko ajan syömistä. Tai ainakin tällä hetkellä niin. Minulla alkaa nyt silmäleikkausprojekti ja ajatukset ovat nyt aika lailla niissä. Syömiset tulee siinä sivussa itsestään.
Tällä jaksolla tein extempore Tallinnan reissun. Ja se oli hyvä hengähdystauko. Kävelin paljon ja aterioin hyvin. Hyvillä valinnoilla.
Seuraava tapaamisemme on n. kuukauden päästä. Koitan saada aikaiseksi kirjoittaa käynnin 18 jutut loppuun.
Tällä reissulla ei sen kummoisempia pohdintoja. Vitamiinilisä pitää ottaa taas käyttöön. Nahka aiheuttaa hankaluuksia ja foolihapon puute voi olla yksi osatekijä. Ja lupasin hakea heti tänään myös pellavansiemenöljyä, koska pehmeitä rasvoja ei mene oikeastaan lainkaan. Ja iho saattaa äkkäillä sitäkin.
Pitäkäähän peukkuja huomenna 11.3. Aamusta heti leikkuriin ensimmäiseen silmäoperointiin!
Edellisestä käynnistä tiputusta oli 1,4 kg. Olen tyytyväinen. Enää ei olla kaukana siitä, milloin takapakki alkoi.
Hyvää fiilistä edistää se, että minä en ajattele koko ajan syömistä. Tai ainakin tällä hetkellä niin. Minulla alkaa nyt silmäleikkausprojekti ja ajatukset ovat nyt aika lailla niissä. Syömiset tulee siinä sivussa itsestään.
Tällä jaksolla tein extempore Tallinnan reissun. Ja se oli hyvä hengähdystauko. Kävelin paljon ja aterioin hyvin. Hyvillä valinnoilla.
Seuraava tapaamisemme on n. kuukauden päästä. Koitan saada aikaiseksi kirjoittaa käynnin 18 jutut loppuun.
Tällä reissulla ei sen kummoisempia pohdintoja. Vitamiinilisä pitää ottaa taas käyttöön. Nahka aiheuttaa hankaluuksia ja foolihapon puute voi olla yksi osatekijä. Ja lupasin hakea heti tänään myös pellavansiemenöljyä, koska pehmeitä rasvoja ei mene oikeastaan lainkaan. Ja iho saattaa äkkäillä sitäkin.
Pitäkäähän peukkuja huomenna 11.3. Aamusta heti leikkuriin ensimmäiseen silmäoperointiin!
torstai 3. maaliskuuta 2016
Tärkeä huomio 6
Tajusin tässä yksi päivä, että minä olen ostanut itselleni raitapaitoja!
Minähän en ole koskaan voinut käytää mitään vaatteita, missä on poikkiraitoja - koska ne lihottavat. Nyt sitten tajusin, että olen hankkinut KAKSI raidallista trikoopaitaa. Puna-/mustaraidallisen ja musta-/valkoraidallisen. Enkä tunne oloani edes mitenkään ahdistuneeksi niissä.
Ja en tosiaan muista, milloin minulla olisi ollut poikkiraidallisia vaatteita.
Toisenkin ajatusmuutoksen havaitsin itsessäni eilen illalla. Mietin, että pitäisikö minun ostaa henkilövaaka kotiin. Ja mietin, että milloin minulla on sellainen ollut. En muista!
Mietin tätä vaakaa, että miksi sitä ei ole ollut. No, punnitseminenhan on ollut aina painajainen. Mutta sitten sekin totuus, että mitäs minä vaa'alla olisin tehnytkään - kun niiden kapasiteetti loppuu siihen 120 kg:oon!
Siitä ajatukseni harhaili siihen, että minä voisin itseni punnita henkilövaa'alla. Se ylipäätään näyttäisi, mitä minä painan. Ja päähäni tuli myös ajatus, että voisiko pikkuhiljaa olla aika kypsä vaa'an ostamiseen? Yritin poistaa tämän ajatuksen heti päästäni. Uskon sen olevan tuhoontuomittu ajatus.
Mutta sinänsä mielenkiintoista. Ja edistyksellistä minun tapauksessani. Makustelen nyt tätä ajatusta. Annan ajan kulua. Ja katsotaan, tuleeko vielä se aika, että taloudestamme löytyy vaaka.
Minähän en ole koskaan voinut käytää mitään vaatteita, missä on poikkiraitoja - koska ne lihottavat. Nyt sitten tajusin, että olen hankkinut KAKSI raidallista trikoopaitaa. Puna-/mustaraidallisen ja musta-/valkoraidallisen. Enkä tunne oloani edes mitenkään ahdistuneeksi niissä.
Ja en tosiaan muista, milloin minulla olisi ollut poikkiraidallisia vaatteita.
Toisenkin ajatusmuutoksen havaitsin itsessäni eilen illalla. Mietin, että pitäisikö minun ostaa henkilövaaka kotiin. Ja mietin, että milloin minulla on sellainen ollut. En muista!
Mietin tätä vaakaa, että miksi sitä ei ole ollut. No, punnitseminenhan on ollut aina painajainen. Mutta sitten sekin totuus, että mitäs minä vaa'alla olisin tehnytkään - kun niiden kapasiteetti loppuu siihen 120 kg:oon!
Siitä ajatukseni harhaili siihen, että minä voisin itseni punnita henkilövaa'alla. Se ylipäätään näyttäisi, mitä minä painan. Ja päähäni tuli myös ajatus, että voisiko pikkuhiljaa olla aika kypsä vaa'an ostamiseen? Yritin poistaa tämän ajatuksen heti päästäni. Uskon sen olevan tuhoontuomittu ajatus.
Mutta sinänsä mielenkiintoista. Ja edistyksellistä minun tapauksessani. Makustelen nyt tätä ajatusta. Annan ajan kulua. Ja katsotaan, tuleeko vielä se aika, että taloudestamme löytyy vaaka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)