Ravintoterapeutin tapaaminen 18 (part 2) - menestyksen avaimia

Ravitsemusenkelini tulosti minulle Taloussanomissa ilmestyneen artikkelin, missä kerrottiin yhdeksän asiaa mitkä tekevät menestyjän. Kävimme tätä läpi. Suhteutettuna minun elämäntaparemonttiini.


1. Nimeä täsmälliset tavoitteet: laihduta 5 kiloa on täsmällisempi tavoite kuin pelkkä laihduta.


Minullahan ei ole ollut tällaisia kilomääräisiä tavoitteita tähän mennessä ollenkaan. Alkuun en uskonut koko säännöllisen syömisen juttuun. Lähdin mukaan vähän "soitellen sotaan" -asenteella. Pitkin hampain, vastahakoisesti.


Sitten kun kilot lähtivät heti karisemaan niin tavoitteena ajattelin, että kun pääsisin edes siihen kuntoon, että jaksan koiranäyttelyssä esittää sen meidän pienemmän rotuisen koiran. Ja niitähän minä olen nyt pystynyt esittämään jo pitkän aikaa. Siihen ei vaadittu kuin se vähän reilu 10 kg:n pudotus.


Seuraavana haaveena oli, että jos joskus pystyisin esittämään sen meidän isomman rotuisen koiran. Ja tämäkin etappi saavutettiin viime elokuussa.


Missään vaiheessa ei ole asetettu konkreettisia kilotavoitteita. Koska se lähtökohta - yli 130 kg - oli niin järkyttävä, että pelkästään ajatus siitä, kuinka paljon olisi laihdutettava, että pääsisi edes alle 100 kg:n, oli täysin musertava! Saatika, että olisin ajatellut joitan "ihannepaino" tavoitteita. En pystynyt silloin ajattelemaan kiloina tätä asiaa ollenkaan.


Ja silloin kun painoni käväisi alle 90 kg:n niin minulle ensimmäistä kertaa tuli päähäni se ajatus, että kuinka nopeasti saisin tiputettua sinne n. 80 kg:n paikkeille - se on paino, jossa olen ollut aikuisiässä pienimmilläni. Ja olin mielestäni pieni. Kukaan ei uskonut silloin, että painan niin paljon.


Ja tämä ajatus oli minulle tuho! Minulle kävi se, mikä aina ennenkin - mitä enemmän ajattelen laihduttamista sitä enemmän lihon. Se on vaan niin kummallinen juttu.


Mutta nyt olemme kuitenkin siinä tilanteessa, että joudumme miettimään mikälaisia tavoitteita laitamme. Olisiko lähiaikoina sen aika, että määritämme minulle konkreettisen kilotavoitteen? Ja sen myötähän tulee sitten se, että pääsisin opettelemaan myös sitä vaikeinta osuutta l. tasapainon hallintaa.


Tällä käynnillä emme vielä sopineet kilotavoitteita. Nyt satsaan siihen, että se hyvä ruokarytmin ja ateriavalintojen hallinta palautuu.


Mutta tulihan paljon mietittävää.

Ravitsemusterapeutin tapaaminen 18 (part1)

Juokseva järjestysnumero otsikossa pomppasi nyt muutaman numeron yli. Kun en niistä ole kyennyt kirjoittamaan tässä välissä.


Nyt eiliselle tapaamiselle oli ensinnäkin mukava mennä. Ihan kuin pikkulapsi, joka tietää että on ansainnut palkinnon ja oikein odottaa intoa puhkuen päästä näyttämään onnistumisensa!


Mutta minulle oli yllätys se että kuinka hyvä onnistuminen nyt oli kyseessä.


Otimme heti painon. Ja samalla kerroin, että olen miettinyt nyt niin, että en halua tietää päivän painoa. Ainoastaan sen paljonko muutos on suhteessa edelliseen käyntiin. Ja ravitsemusenkelini piti tätä hyvänä ajatuksena.


Ja painoahan oli hävinnyt 6,9 kg. Oma arvioni oli n. 4 kg paikkeilla.


Tokihan tässä nyt on sitä efektiä kuin on aina painonpudotuksen alussa, että nesteitä lähtee hurja määrä. Ja se rasva ei ole "vuosikausien jymähtänyttä".
Ravitsemusenkelini oli myös sitä mieltä, että tämä rämpimiskausi on antanut myös elimistöni levätä ja nyt sillä on jälleen eri tavalla uutta energiaa lähteä kilotaisteluun mukaan.


Mutta silti aika spesiaali lukema tämän projektini aikana, että tässä tehtiin nyt ennätys viikkoa kohti laskettuna! Ja ravitsemusenkelini laskeskeli että siitä n. 1,7 kg viikkopudotuksesta 0,2 -0,3 kg on se nesteiden osuus.


Aikaisempi ennätykseni viikoa kohti on siellä aivan alkutaipaleella joku 9 kg pudotus. Mutta kun ravitsemusenkeli vertasi näitä niin sanoi, että silloin , niistä kiloista se ei ollut kummoinen temppu. Tämä kuulema oli.

Tapaaminen olikin jo tänään!

Kyllä perusasioihin palaaminen ja hymynaamapäiväkirjan käyttöön ottaminen kannatti!


Neljässä viikossa -6,9 kg.


Kirjoitan täydellisemmän päivityksen kun vähän kokoan ajatuksiani.

Nöyränä kevättä kohti

Hei kaikki ystäväni pitkästä aikaa.


Tässä on rämmitty loskassa. Sekä huonojen valintojen hötteikkösuossa. Ja sitä myöten ollut huono omatunto ja mieli muutenkin harmaa.
Viimeksi ravintoenkelini luona käydessä, joulukuulla, otimme edelleen painon, mutta sitä ei kerrottu minulle. Paha aavistukseni kyllä vahvistettiin - 100 kg ylittyi.


Mietimme, miten minä pääsisin takaisin siihen hyvään olotilaan. Se on nyt selvä, että kilot pitää unohtaa vähäksi aikaa. On löydettävä se motivaatio hyviin valintoihin minun sisältä. Siitä hyvästä, paremmasta olosta!


No. Nyt olen n. 4 viikkoa sitten lähtenyt tätä via dolorosaa aivan alusta. Minä olen nyt ottanut oikeasti käyttöön hymynaamaruokapäiväkirjani. Minä en luota siihen, että pärjään ilman. Minä en mieti, että otan sen huomenna esille.


Ja tämä minun hymynaamajuttuni on niin käsittämätön epeli! Sillä minä olen saanut taas valinnat järkeviksi. Rytmihän ei kadonnut kokonaan harhailuni aikana. ONNEKSI!!


Varovasti minä pitkästä aikaa uskon, että etenen tämän hommani kanssa. Minä tunnen nahoissani, että olo on parempi. Tunnen nahoissani ja vaatteissani, että painokäyrä on lähtenyt laskusuuntaan. Ja mieliala noususuuntaan.


Menen 11.2. pitkästä aikaa hyvillä mielin tapaamaan ravitsemusenkeliäni. Minun ei tarvitse miettiä tekosyitä, että jättäisin menemättä. Tunnen nahoissani100 kilon rikkoutuneen -siihen "parempaan suuntaan". Jälleen. Monennenkohan kerran elämässäni?


Täytyy nyt miettiä mitä vaa'an lukemasta haluan tietää... Luulen, että haluan tietää sen, että paino olisi jälleen 9:llä alkava. Ja ehkä sen, että paljon pudonnut siihen edelliseen verrattuna. Mutta en tarkasti sitä, mitä painan.


Tämä kevät ja valo tekee hyvää joka suhteessa. Ehkä minä taas herään henkiin. Ja heräänkin.