lauantai 9. elokuuta 2014

Kaikesta minäkin ärsyynnyn

Nykyisinhän tulee aika usein kommentteja hyvän päivän tutuilta "oletpa laihtunut/pienentynyt!"

Tämähän ei ole ärsyttävää, päinvastoin tuntuu oikein mukavalta ja imartelevalta. Ja tietenkin kannustavalta. Mutta kun seuraavassa lauseessa tulee "oletko ollut sellaisessa leikkauksessa?"

Tämä äsyttää! Siis onko lihavuusleikkauksesta toitotettu niin paljon, että mitään muuta mahdollisuutta laihtumiselle ei enää muisteta olevankaan? Ja sitten kun olen kertonut, että ihan syömällä oikein ja säännöllisesti olen saanut kiloja pois, tuntuu ettei minua uskota. Vaan aletaan sitten tivaamaan minkälaisella kuurilla olen. Ja kun kerron, etten millään kuurilla, mikään ei ole kiellettyä, kaikki on sallittua. Ainoa pakko on syödä 4 - 5 kertaa päivässä. Jotkut ovat vielä tämän jälkeenkin tivanneet, että onko minulla jokin sairaus.

Sittenpä minä olen jo aivan sanaton!

Olen jonkin verran pohdiskellut tätä yleistä suhtautumista ylipainoisiin ihmisiin. Meitä taidetaan pitää täysin selkärangattomina, tahdottomina syöppöinä, jotka eivät osaa/pysty hillitsemään itseään.

12 kommenttia:

  1. Ehkä se alkaa olla niin harvinaista, että painonpudotus tehdään "vanhanaikaisesti", että kukaan ei sitä enää muista/tajua. Eli pitää olla jokin dieetti tai kikkakakkonen taustalla..Pelkkä tahdonvoima kun tuntuu olevan katoava luonnonvara, niin sen olemassaolo hämmästyttää ihmisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tältä minustakin alkaa tuntua. Ja aika paljon hän kaikissa medioissa on juttuja leikatuista jättipainonpudottajista. Ehkä se ruokkii tätä ajattelua.

      Poista
    2. Se on hyvin jännää nykyisin, että minä en edes "tarvitse" tahdonvoimaa. Kun huolehdin säännöllisyydestä, niin kaikki on "helppoa". Vaikeinta on silloin kun nälkä pääsee normaalia pahemmaksi. Voi kun minä osaisin kertoa tämän niin, että te kaikki varmasti tajuaisitte 😉

      Poista
  2. Voi samperi sentään! En yhtään ihmettele, että hermostut moisesta.

    VastaaPoista
  3. "Meitä taidetaan pitää täysin selkärangattomina, tahdottomina syöppöinä, jotka eivät osaa/pysty hillitsemään itseään."

    Minä vähän luulen, että täsmälleen noin ihmiset ajattelee!! Ja sen nyt vielä kestää, mutta sellaiset "jospa söisit vähemmän" -tyyppiset vinkit, ne saa vereni kiehumaan. Olen läski, en tyhmä!

    Minulta ei muuten kukaan ole kysynyt olenko ollut leikkauksessa, vaikka olenkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole koskaan pitänyt itseäni tyhmänä 😊. Päinvastoin aina olen sanonut, että kaiken muun voisin vaihtaa paitsi pään sisuksen!

      Leikatuilta ystäviltänikään ei ole kysytty. Ihme juttu.

      Poista
    2. Nuo "syö vähemmän, liiku enemmän" - tyypit tekisi mieli tosiaankin kuristaa.

      Näinhän tänne blogiinkin joku kommentoi ihan ensimmäisiin postauksiin. Että ihan niin yksinkertaista se on. Ai että tekisi mieleni kommentoida vaikka mitä!

      Kun se ei sitten kuitenkaan ole.

      Poista
  4. Ihana kuulla että ajattelet noin! :) Kun tietää että olet itsekin ollut hakeutumassa leikkaukseen ja olet entinen jojoilija, tämä kertoo siitä miten ajatusmaailmasi on alkanut muuttua. Jatka samaa rataa ja anna muiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

    VastaaPoista
  5. Ajatusmaailmani on heittänyt kuperkeikan 😁. Ja koko ajan tuntuu helpommalta se, että minun ei tarvitse ajatella kuuria/laihduttamista/kaloreita jne. Pidän tämän vain yksinkertaisena ja luotan tähän systeemiin ja itseeni. Ja tämä luottamus ja varmuus kasvaa päivä päivältä 😊

    VastaaPoista
  6. Aika paljon taitaa painonhallinnan maailmassa (sekä tavallisen kansan että terveydenhuoltohenkilöstön piirissä) olla kummallisia uskomuksia itsekurista, typeryydestä, ihmedieeteistä, pikapainonpudotuskuureista, erikoisdieeteistä jne. Vaikka todellista näyttöä siitä, että säännöllinen, kunnollinen, kohtuullisen tolkullinen syöminen on se, millä asiat parhaiten hoituu, on jo sangen paljon. Tekniikkalaji, rauhassa ja pysyvästi. Patrik Borgilla fiksua tekstiä aiheesta. Ihan juuri sen mukaan kuin sinä olet toiminut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PB:tä olen kuunnellut ja lukenut. Enkä saa tarpeekseni. Teksti on niin simppeliä ja helposti ymmärrettävää.

      Nämä kaiken maailman kuurit ja ihme vippaskonstit eivät ole saaneet aikaan muuta kuin kiloja entistä enemmän ja itsetunnon murenemisen.

      Tässä jutussa parasta on Se, että en koe sortuvani oikeastaan milloinkaan ja sortuminen on ollut kaikissa aiemmissa yrityksissä se kompastuskivi!

      Poista