sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Punainen lanka

Hukassa!!!

Jotenkin en vaan saa nyt oikein mistään kiinni. Rytmi kadoksissa. En onneksi ole "sortunut" mihinkään älyttömyyksiin.

Paino ei tuntemuksieni mukaan liiku mihinkään suuntaan. Hyvä tämäkin

Lihavuusleikkaus kummittelee jälleen takaraivossani. Eli tämäkö on se mihin pystyn omin avuin? Hieno suoritus, mutta toisaalta vielä niin helposti luisuu takaisin yli 100 kilon jos mopo karkaa yhtään käsistä.

Olen tähänkin tyytyväinen, mutta ääneenlausumaton haaveeni olisi päästä n. 80kg:n painoon. Jaksaisin silloin vielä niin paljon enemmän.

Nyt on tökkinyt tämä blogikin. Kun en haluaisi vinkua - ja sitähän tämä nyt on.

Minulta on muuten alkanut lähtemään hiukset tukoittain päästä. Onneksi niitä on paljon. Mutta oudolta tuntuu itselleni näin ohuet hiukset. Ja kämmenistäni kuoriutuu nahka. Rasvattava kymmeniä kertoja päivässä.                     

8 kommenttia:

  1. Jos täällä ei saa vinkua, niin missä sitten? Anna palaa - se ehkä auttaa hahmottamaan asioita. Ja jos ei auta, oletpahan saanut nillittää kunnolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pakko se on välillä vinkuakin :). Ja enhän minä ole ajatellutkaan, että tämä projekti koko ajan olisi ruusuilla tanssimista.

      Poista
  2. On varmasti ollut odotettavissa että jatkuva painonpudotus ja syömisen tarkkailu alkaa kyllästyttää jossain vaiheessa. Ketä ei kyllästyttäisi? Jos ajattelee miten kauan säkin olet ollut ylipainoinen ja vissiin jojoillutkin(?), niin olisi ihme jos kaikki sujuisi tälläkään kertaa suitsait suoraan tavoitepainoon ja siinä loppuelämä.Tapahtuuko sellaista kellekään? :D Onko tämä se kohta missä olet ennen antanut periksi ja lyönyt hanskat tiskiin? Aiotko tehdä niin tälläkin kertaa, vai... osaisitko nauttia siitä mitä olet jo saavuttanut ja huomata että about satakiloisenakin elämänlaatusi on sata kertaa parempi kuin ennen? Ei urakkasi ole mennyt hukkaan vaikka pitäisitkin pienen "tauon", huilaisit tässä painossa hetken ja jatkaisit sitten uusin voimin.

    Toivottavasti sinulla on nyt tiheämmin tapaamisia ravitsemusterapeuttisi kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tämä tavallaan edes kyllästytä. Mutta joku tsemppi on kadoksissa.

      Silti en ole lyönyt hanskoja tiskiin. Kuten tosiaan aikaisemmin tässä vaiheessa olisin tehnyt. Pidän siitä säännöllisyydestä parhaani mukaan kiinni. Ja vaikka valintani eivät muuten ole kovin fiksuja, niin lapasesta tämä homma ei ole kuitenkaan kokonaan kadonnut. Tämä säännöllisyys on kuitenkin niin jännä, että määräänsä enempää ei vaan voi kuitenkaan syödä.

      Ja on tästä puhuttu paljon RT:n kanssa. Ja vaikka minulla nytkin on olo, että "hävettää" mennä tämän viikon tapaamiseen. Niin menen kuitenkin. Enhän minä häntä varten tätä projektia tee - vaan itseni takia. Ja varmasti hyödyn tapaamisesta.

      Poista
  3. Voi kuule... Minäkin palasin takaisin valittamaan. Just vertaistukea kaipaan. No, en tietysti halua, että muilla on murheita. Mutta helpottaa, kun tietää, että näitä fiilareita on muillakin. Silti voi saavuttaa hyviä tuloksia.

    Tuo sun leipäongelma on tuttu osittain. Mullehan tuli suurempia paino-ongelmia, kun aloin syödä leipää. Mulle onneksi sitten kehittyi yliherkkyys viljoihin ja joudun olemaan ilman. Mutta leipää tarvitsee sitä enemmän mitä enemmän sitä syö.

    Kokeile leivän korvikkeena riisikakkua (maustamatonta), jos et kokonaan pysty olemaan ilman leipätyyppistä syömistä. Minä luopuisin kokonaan, jos en "kohtuukäyttäjä" pystyisi olemaan. Ei kai leipää ole pakko syödä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Minulle toimii parhaiten se, etten söisi leipää ollenkaan. Mutta jotenkin ärsyttää tällainen totaalikieltäytyminenkin. Ja kuituja pitää kuitenkin jostain tulla. Puuro olisi tietenkin hyvä, mutta ei niin houkutteleva.

      Joudun työstämään tätä paljon...

      Poista
  4. Voi, halaus!
    Yritä jaksaa pitää hyvästä ruokailurytmistä kiinni, sillä pärjää ihan valtavan pitkälle, se hillitsee ahmimiset ja painonnousut, tsemppiä ja uskoa itseen ja aikaan :)

    VastaaPoista