maanantai 12. elokuuta 2013

Tuumasta toimeen

Minun on pitänyt perustaa tämä blogi jo kauan. Haluan purkaa tuntojani anonyymisti, mutta kuitenkin jakaa ne jonkun kanssa. Vaikka sitten tuntemattomien.Haluan saada itsestäni ulos ne kaikki "painajaiset", mitä en pysty ääneen sanomaan yhdellekään ihmiselle.


Olen ollut aina lihava. Sairaalloisen lihava. Tai en varmaan aina sairaalloisen, mutta muistikuvieni mukaan ensimmäisen kerran painoani tai lihomistani on taivasteltu ollessani n. 6-vuotias. Olin silloin kesävierailulla sukulaisissani Pohjanmaalla 2 viikkoa. Ja sinä aikana lihoin paljon. En tiedä kiloissa määrää, mutta sen muistan, että minun vaatevarastoni jouduttiin uusimaan tuon vierailun jälkeen. Kun en mahtunut vaatteisiini. Enkä ollut hujahtanut pituutta - vaan leveyttä.

Viimeisien vuosien aikana lihavuuteni on karannut aivan käsistä. Keväällä 2013 suurin punnittu painoni oli 137kg. Miten hirveältä tuo näyttää oikeasti kirjoitettuna. Mutta se ei edes ole se asian ydin. Miten hirveata on elämä tuon lukeman kanssa. Ja mitä väsyneempi on omaan oloonsa, sitä enemmän on onneton ja sitä enemmän kilot kasaantuu.

Tuon lukeman nähtyäni ymmärsin kyllä, että minun on tehtävä asialle jotakin. Jos ylipäätään aion elää. Näiden kilojen kanssa on mennyt terveys ja takana on mm. useampi keuhkokuume ja massiivinen keuhkoveritulppa. Nämäkään eivät pysäyttäneet vielä pari vuotta sitten.

Mikä sitten pysäytti. Varmaankin se pohjaton ja määrätön inho itseäni kohtaan. Se kaikki häpean tunne. Ihmisten katseet. Oma vetäytymiseni yhä syvemmälle kuoreeni. Häpeä mennä ihmisten ilmoille. Se kaikki väsymys. Täydellinen väsymys ja jaksamattomuus. Kun ei jaksa kävellä edes muutamaa askelta. Kun henki ei kulje. Kun on koko ajan hiki. Kun ei jaksa mitään. Ei edes olla kiinnostunut itsestään.

Ystäväni lihavuusleikkaus sai minussa aikaan sen, että aloin ajattelemaan mitä minun pitäisi itseni kanssa tehdä. Vihdoin toukokuussa sain itseni varaamaan ajan lääkärille ja pyytämään apua. Lääkärini laittoi lähetteen ravintoterapeutille ja sitä kautta päätimme alkaa selvittämään onko leikkaus minulle sopiva vaihtoehto. Itse en usko koskaan pääseväni leikkaukseen, koska terveyteni on niin ongelmallinen, etten usko minua pystyttävän leikattavan. Mutta se asia selviää sitten joskus.


4 kommenttia:

  1. Hei. Pakko kommentoida juuri tähän nyt. Perustin juuri itse blogin, ja etsiskelin sitten muita "samassa veneessä" olevien blogeja. Löysin Sinun blogisi, ja ajattelin aloittaa alusta lukemaan. Vaan jo tämän ensimmäisen kirjoituksesi jälkeen olen täällä tippa silmässä. Voisin olla minä tuo kenestä kirjoitat. Kiitos blogistasi, lueskelen lisää kun tästä rauhoitun. :) Ja tervetuloa minun blogiini myös: http://pysyvastipienemmaksi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hilma. Tulen tutustumaan blogiisi ;).

    Tiedänhän minä, etten yksin paini tämän ongelman kanssa. Enkä ole yksin näiden tunteideni kanssa. Näiden tunteiden, joista niin harvoin puhutaan ääneen.

    Minä nyt vaan olen siinä tilanteessa, että minä olen aivan paljaana tämän ongelmani edessä ja suurin taisto on varmasti käytävä pääkoppani kanssa. Tein tämän ratkaisun, että anonyyminä kirjoitan tämän kaiken paskan ulos itsestäni.

    VastaaPoista
  3. Hei! Minä oon alottanu oman projektini muutaman kilon alempaa kun sinä. Tällä hetkellä sinä meet reilusti jo edellä minusta. Ajattelin vaan jättää merkin että aloin lukea sun blogia ja meinaan nyt alusta asti lukea kaiken. Oon kanssa kaivannu samoissa ongelmissa painivaa kun tuntuu että todella monet laihdutusblogit on näitä jotka on jo lähellä normipainoa ja se on taas niin eri asia kun lähteä täältä sairaalloisista mitoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Ja tsemppiä Sinun projektille.

      Vertaistukea tässä kyllä tarvitaankin ;)

      Poista